Kevättä rinnassa

Minusta kun tuntuu, että hieman liian aikaisin täällä Pohjolassa kevään ensimmäiset – tosin ihanat – merkit, on jo havaittu. Tiet ja kadut ovat olleet parina päivänä vesillä ja onpa vesi alkanut tippua räystäiltäkin. Lumenpudottajien työtaakka on vain muuttunut raskaammaksi lumen vetistymisen myötä, mutta viimeistään aika hoitaa nämä työmaat tehdyiksi. Ja talitintit ovat hiljaiselon jälkeen alkaneet visertää aamuvarhaisesta alkaen ja mokomat varikset raakkuvat pitkin päivää. Somat koirankakkaläjät ovat ilmestyneet kulkureittien varsille, mutta lehdistä en vielä ole huomannut tämän aiheen nousseen esille. Koirankakkakirjoitukset ovat aina kevään varma merkki.

Valoa TULVII sisään, kun aamulla unenpöpperöisenä availen sälekaihtimia. On ilahduttavan voimaannuttavaa, kun työpäivä on täysi ja voin leimata itseni töistä ulos kirkkaan päivän aikana. Hyvässä lykyssä aurinkoinen ilta jatkaa omaa aikaa herkullisille harrastus- ja ulkoilumahdollisuuksille. Olen muuten lopettanut töllön katselun lähes kokonaan, myös aiemmin tiiviisti seuraamani ”Emppudaalen”. On hämmästyttävää, miten paljon ’ylimääräistä’ aikaa työpäivän jälkeen jää, kun töllö ei vie illasta kahta - kolmea tuntia. Joskus tosin sohvan vetovoima on ylivoimainen, mutten ota satunnaisesta sohvailusta pulttia. Olen ajatellut päästä kesäksi kuntoon – niin, onhan aika moni muukin suomalaisnainen tehnyt hyviä päätöksiä sitten joulun juhlakauden. Ainakin minulle tuntuu sopivan ulkoilu ja siihen sopivasti liikunta, kummasti sitä piristyy päivän pakerruksen jälkeen. Ja kas, vaatteitakaan ei enää niin voimallisesti tarvitse kiskoa päälleen.

Niinpä, helppoahan se on hekumoida ulkoilusta ja vapauden tunteesta, työmatkalla kun nyt istuksin pylly puuduksissa. Juna on myöhässä, pari minuuttia vaihtui pariin kymmeneen ja viime hetken kuulutus kertoi meidän olevan 23 minuuttia jäljessä aikataulusta. Olen lähes vimmaisesti tehnyt tässä töitä, mutta kunhan pääsen kotiin, lähden sauvakävelylle verryttelemään selkää ja tyhjentämään pollaa… Ja kylläpä illalla uni maistuu!

Kannustankin teitä, arvon kollegat, nauttimaan tulevasta keväästä ja reippailemaan ulkona.Nähdään Ukkohallassa!

Sari Mäläskä

(Kuvassa Pohjois-Suomen jaoston jäseniä reippailemassa kevätauringossa)